4th
Tsekkailin näyttelijäohjauskurssin jälkimainingeissa paria lyhytleffaa, jotka ovat tulleet viime aikoina tiuhaan vastaan leffafestareiden listoilla, dvotedissa ja milloin missäkin. KUB ja Romka-97 ovat Anastasia Lobkovskin TTVO:lla ohjaamia leffoja, and I say, todella kovia tekosia. Romkaa en ole vielä päässyt näkemään, mutta KUB löytyi ainakin Dvotedista ja Pixoffista. Sen sijaan löysin internetskun kätköistä Lobkovskin opinnäytetyön Näyttelijän ohjaaminen Judith Westonin metodeja käyttäen lyhytelokuvassa “Romka-97”.
Hiljaiseksi veti.
Mimmi on vissiin napannut jonkinlaisen palkinnonkin työstään, enkä ihmettele hetkeäkään miksi. Luin koko thesiksen läpi yhdeltä istumalta ja päästessäni liitteenä olevaan Romka-97:n käsikirjoitukseen huomasin vuorokauden jo vaihtuneen. Trust me, tällaista ei ole ennen tällä lukupäällä tapahtunut. Lobkovski käy läpi leffanteon vaihe vaiheelta peilaten sitä näyttelijänohjaukseen ja lähinnä Judith Westonin ja Konstantin Stanislavskin viisauksia referoiden. Ja mikäpä niitä on lukiessa.
Opinnäytetyö sai toivomaan, että itsekin olisi joskus sisäistänyt näitä juttuja yhtä sujuvasti ja rennosti. Pientä kosmisuutta lukemiseen toivat Lobkovskin viittaukset Esa Illin heille pitämään näyttelijänohjauskurssiin joitain vuosia sitten. Eipä vissiin, meillähän loppui samaisen herran samainen kurssi samaisena päivänä. Siis Esa Illin näyttelijänohjauskurssi eilen perjantaina. Wuuh.
Kahden viikon mittaiselta kurssilta jäi käteen iso tukku leffanteon perusteita. Ainakin nämä:
- Näyttelijät tekevät koko setin vaarallisinta työtä.
- Näyttelijälle ei voi sanoa ihan mitä vaan. Et voi koskaan tietää, onko hän juuri tässä otossa heittäytynyt täysin elokuvan maailmaan ja paljastanut jotain omasta itsestäänkin, vaikka se sinusta näyttikin lähinnä koomiselta.
- Westonin kirjan sokea seuraaminen voi viedä ohjaajan syvään suohon. Niin, mitäs se Esa juuri sanoi…
Jep, niissä parissa kohtausharjoituksessa, jotka ohjasin, huomasin, että ote punaisesta langasta lipsui otto otolta pahemmin. Voi olla, että focus on hairahtanut rehellisestä leffantekemisestä käytettävään metodiikkaan. Voi olla, etten mennyt näyttelijöiden kanssa yhtään kohtauksen pinnan alle. Voi olla, että tuli kirjoitettuja vähän-sinne-päin-kohtauksia. Voi olla vaikka mitä, ajan myötä se varmaan löytyy.
Mutta palataanpa Lobkovskin opinnäytetyöhön. Se herätti ajatuksia. Siitä tuli jopa suoranaisia ideoita. Ja se antoi toivoa. Hyvä näyttelijäohjaus on ihan mahdollista ja tavoiteltavissa. Sillä välin, kun se on itsellä pahasti hakusessa, voi nauttia muiden osaamisesta. Kiikarit etsivät jo Romka-97:n julkista esitystä.
Meanwhile, check out Sniikkerit Vimeossa, nyt vihdoin 16:9 widescreen-meiningillä!
