Leffantekijän uudempi

Sniker Magazin Topi Tateishi

Thu, 13 Nov 2008 00:43:04 +0200

Wha-wha-whaaat? Vimeoon on pärähtänyt vain ja ainoastaan tämän päivän aikana yli sata tsekkausta Sniikkereille. Mitä hittoa, I say, mistä ne kaikki sinne yhtäkkiä tupsahti? Onneksi Vimeo on jokseenkin päällikkö videopalvelu ja sieltä löytyy lista ainakin osasta niistä sivuista, jotka videota referoivat tai linkittelevät. Ja se lista se vasta olikin mielenkiintoinen.

Osoitteen Sneaker.ru kohdalla oli aivan holtiton piikki. Linkin takaa löytyi tällainen sivu. Täytyy myöntää, että kun ei noita kyrillisiä aakkosia oikein tunne, niin hämmennys oli melkoisen suuri. Jotain siinä sanotaan Topista ja myöhemmin ehkä numerosta 18, mutta mene ja tiedä.

Internetsku on todella kummallinen paikka. Enstekseen tuohon sivuun törmääminen ja heti perään the almighty Facebookin kautta paljastui, että näköjään joka toinen tuttu ihminen joko osaa tai tuntee jonkun joka osaa venäjää. Joten eipä aikaakaan, kun sain vapaan käännöksen Sneaker.ru-postauksen sisällöstä ja sivustosta noin yleensä.

Topi Tateishi, lenkkari-/sniikkerikauppias

Topi Tateishi on pienen helsinkiläisen kaupan omistaja. Hän tuli lenkkarikultturiin tanssijana, häntä kiinnosti (hän oli mukana?) katu-kulttuuri (street culture eng.). Oman kaupan hän avasi 18-vuotiaana ja harastaa tanssimista edelleen.

Noo, faktat ei ehkä ihan kohdallaan, mutta sinne päin. Postauksen alla on myös käyttäjän snowdream kommentti:

“Hieno, yritän käydä siinä kaupassa, kun käyn Helsingissä.”

Say no more, tervetuloa! Näiden lisäksi selvisi vielä, että Sneaker.ru käsittelee katukulttuuria ja -muotia, eri tansseja, skeittausta ja sitä rataa. Käyttäjät itse postailevat blogityyliin omia kiinnostuksen kohteitaan muiden nähtäväksi. So, I say, mielettömän siistiä, että muutama itänaapurikin on yhtäkkiä meiningissä mukana! Ja iso thänks Iivarille käännöksestä, joka sujahti perille vaivaisten minuuttien kuluessa siitä, kun koko kyrillisten kirjainten sirkus oli ylipäätään löytynyt. Biggup!

Meitsi ja Sveitsi - take one

Wed, 29 Oct 2008 22:44:53 +0200

Shnit-lyhytleffafestarit oli siis the place to be menneenä viikonloppuna. Oli sen verran luppoaikaa reissun varrella, että tuli tägättyä muistiin sanoja sieltä täältä Bernin kaduilta. Vielä tässä vaiheessa niistä on varmasti ihan mahdollista parsia kasaan stoori ensimmäisestä leffafestarimatkasta ulkomaiden maisemiin. Kokeillaanpa.

Ihan enstekseen, kun saapuu lentäen Zürichiin, on hyvät mahdollisuudet laskeutua sellaiselle kiitotielle ja sellaisesta suunnasta, että noin sadan metrin korkeudessa bongaa väistämättä koneen vasemmalta puolelta peltoon kuvioituja mainoksia. Siis traktori-size kuviointeja. Ja eikös siellä ole kaikkein komeimpana ja kirkkaimpana mainos juuri siitä, mitä odotitkin: sveitsiläinen linkkuveitsi! Niin, että saatte arvon switzerit syyttää tietyistä käsityksistä aivan itseänne.

Zürichissä hyppäsin Berniin kulkevaan junaan ja sain ensimmäisen aavistuksen siitä, että kaikista “yeah-yeah, they all talk english here” -vakuutteluista huolimatta ei kaikki puhuisi fluenttia englantia täysin vapaaehtoisesti. Myöhemmin reissun aikana vastaus kysymykseen “You speak english?” tulisi kääntymään enemmänkin suuntaan “No.” - tai “No, I don’t.”

Bern on pieni kaupunki. “…so you don’t get lost in big big Bern downtown” kirjoitti paikallinen hostini sähköpostissa etukäteen - hän valehteli tai vitsaili, todennäköisesti molempia yhtäaikaa. Katsoin rautatieaseman karttaa noin minuutin ja marssin suoraan festareiden pääleffateatterin pihaan. Ei, se ei ollut viereisessä rakennuksessa, mutta eipä kuitenkaan kaukana siitä. Ja muut kolme teatteria löytyivätkin sitten periaatteella “tuonne kadun toiselle puolelle ja kulman taakse vasemmalle/oikealle”.

Valehtelematta en eksynyt Bernin vanhaan keskustaan yhtä ainutta kertaa. Ja jotta kaupunkisuunnistustehtävä olisi vielä helpompi, kulkee koko kaupungin läpi mutkitellen Aare-joki, jonka sykähdyttävän kauniin rantaviivan ansiosta harhaan kulkeminen on jo mahdotonta. Tai sitten täytyy kahlata todella päättäväisesti.

Well, Shnit-festarin järjestäjät olivat perjantai-iltapäivänä aivan yhtä pihalla tilanteesta kuin matkamies itse. Puolustuksena mainittakoon, että minä olin meistä se, joka oli juuri saapunut vieraaseen paikkaan. Tarkalleen ottaen festaritoimisto ei ollut vielä kolmen aikaan edes auki ja ehdin hyvin käydä syömässä reissun ensimmäisen spagetti bolognesen lähiraflassa. Jostain kumman syystä, joka ei varmasti voinut olla Sveitsin hintataso, perus pasta-ateria maistui reissun jokaisena päivänä. Vähän tietysti ravintolaa ja kadunkulmaa vaihtaen, mutta samaa sitä-itseään eri paketissa, niin kuin sanotaan.

Kun festaritoimistolle lopulta ilmestyi jengiä, he pujottivat festaripassin kaulaani ja toivottivat tervetulleeksi. Ja tästä eteenpäin olet sitten omillasi. Tyypit, joiden kanssa olin ollut yhteydessä ennen festaria, pyörivät kyllä “koko ajan täällä jossain”, vaan ei kuitenkaan törmätty koko viikonlopun aikana. Harmi, näin magealla ja semi-isollakin festarilla voisi olla jotain pientä hostausta ja briiffausta leffojen tekijöille, vielä kun täältä asti paikalle lompsii. Mutta siinähän sitä seikkailtiin.

Ensimmäinen lyhärinäytös pyörähti käyntiin ihan samoilla sekunneilla, kun yritin orientoitua tulevaan viikonloppuun pääteatterin käytävillä. Vilautin siis vastalaminoitua festaripassiani, hyppäsin Progr-teatterin penkille ja tsekkasin Backflash-näytöksen, jossa pyöritettiin Shnit-festarin edellisvuosien palkittuja ja yleisön diggailemia lyhäreitä. Jo siinä vaiheessa valkeni, että tulevina päivinä tulisi nähtyä todella kovia lyhäreitä. Taso oli jotensakin äimistyttävä.

Ennen dok-blockia ja kutkuttavaa Sniikkereiden Sveitsin ensi-iltaa tsekkasin vielä festareiden kansainvälisen kilpailusarjan näytöksen numero 8. Yhteensä kahdeksan lyhäriä marssitettiin screenille kahdessa erässä ilman sen kummempia taukoja tai seremonioita. Tykki lauloi ja leffat pyörivät. Ja taas Suomen yhden miehen edustustossa hämmästeltiin.

Heti ensimmäisenä esitetty saksalaisen Julia Schwarzin leffa Nacht das Leben (muistaakseni englanniksi At Night) oli suvereeni episodilyhäri kourallisesta ihmisiä, jotka samana yönä kokevat oman lapsen kuoleman, autokolarin, hälytyksen tapaturmapotilaan leikkaukseen, ja nämä kaikki sulavasti keskenään lomittuneina. Schwarzin teos oli Innaritun leffojen ja toisaalta Paul Haggisin Crashin ihailijalle elämys ja täyttymys. Enough said.

Samasta näytöksestä jäi mieleen myös RentneR-animaatio, jossa mies käy tahtojen taistelua “naapurinsa” kanssa, joka asuu saman kämpän katossa ylösalaisin omassa “asunnossaan”. Tätä maailmaa sitten flippailtiin edes takaisin hämmennyksen tason mukaan. Symppis oli myös Tukholman Dramatiska Institutetin tuotos Anton som ingen ser, jossa pieni kundi muuttuu sairaalan remonttimiehen innostamana oikeasti näkymättömäksi ja pöllii lääkäreiden taukohuoneen kaksi viimeistä pullaa.

Mitäs sitten. Illalla City2-teatteriin kerääntyi ainakin 60 ihmistä tsekkaamaan dok-block -dokkarinäytössarjaa, jossa oli Sniikkereiden lisäksi myös toinen suomalainen piissi: Arthur Franckin ja Oscar Forsténin Kiinnipitäminen, jonka tekijät ovat sattumalta myös leffantekijän tuttuja. Jätkiä ei Bernissä näkynyt, mutta ikämieskiekkoilijat vetosivat kyllä berniläisyleisöön!

Sniikkerit meni sen sijaan Sveitsin jengiltä vähän pahemman kerran ohi. Teatterissa oli aivan hiljaista koko leffan ajan, ensimmäiset ja ainoat naurut irtosivat kengännumero 38 kohdalla. Voihan olla, että jengi nautti leffasta ja sen huumorista ääneen nauramattakin, mutta viimeistään Topin heittäessä kehiin surun tunteen käsillään tunnelma teatterissa suistui jonnekin hämmentävän ja hupaisan välimaastoon.

Keskellä hiljaisuutta jollakin alkoi soida jonkun viattoman katsojan matkapuhelin. Mikälie-polyfoninen soittoääni ja sopiva demppaus laukun kangaskerrosten alta saivat soittoäänen kuulostamaan aivan siltä kuin se olisi ollut osa leffan ääniraitaa. Itsekin kelasin aluksi, että teatterin äänentoistosta tulee nyt jotain toista lähetystä Sniikkereiden kanssa päällekkäin - kunnes tajusin, että puhelinhan se on, eikä omistaja aio sitä hiljentää. Näin siis edettiin soittoäänen rytmeissä aina seuraavaan tanssijaksoon asti ja siitä kohti ääretöntä ja sen yli! Sori vaan, Timo, mutta muutama sveitsiläinen saataa pitää sua tätä nykyä melko tahdittomana äänisuunnittelijana.

Doc-blockista, niin kuin kaikista Shnitin näytöksistä, jäi kuitenkin hyvä mieli. Siksi, että leffat olivat vaan niin hyviä ja joukossa oli paljon pätkiä, joita oli tehty suurella ilolla ja vähän veikeälläkin asenteella. Eikä missään nimessä vähiten siksi, että ennen Sniikkereiden näytöstä teatterin skobeista pauhasi taustamusiikkina Atariksen Boys of Summer! Gotta feel it.

So so so, Sveitsi oli ja meni, nice and fresh. Lisää fiiliksiä niistä reilusta 60 lyhytleffasta, jotka tuli siellä nähtyä, ja kaikesta fiilistelystä niiden välillä may or may not be posted later on. Moleskinessä on kyllä värikkäitä merkintöjä, tästä blogista kun ei vaan koskaan tiedä. You know the deal.

Alles gut! Sveitsi, Bern ja Shnit-lyhytleffafestarit olivat ja menivät viime viikonloppuna....

Fri, 17 Oct 2008 20:00:00 +0300

Alles gut! Sveitsi, Bern ja Shnit-lyhytleffafestarit olivat ja menivät viime viikonloppuna. Sniikkerit screenattiin dokumenttisarjassa kahteen kertaan, toinen näytöksistä meni kyllä auttamattomasti tekijältään ohi… aamiainen sveitsiläisessä kesäauringossa keskellä lokakuuta vei voiton City2-teatterista - vaikka penkit siellä olivatkin mukavat ja sveitsiläinen yleisö aivan ihastuttavan pihalla Topin läpänheitosta. Mutta näistä lisää myöhemmin, kun Leffantekijään pärähtää Meitsi ja Sveitsi -festarimatkamerkintöjä suoraan Moleskinen sivuilta. Be ready for ‘em!

Sillä välin lenkkarileffamme, joka muuten eestiksi nimettiin Tantsusussid, on poksauttanut rikki yli 200 katsojaa Vimeossa. Nice. Ja jos ei nettilaatu miellytä, tervetuloa Stadin aidoimmille lyhytleffafestareille Kettupäiville, jotka eivät taatusti jätä kylmäksi erilaisten lyhäreiden skaalallaan! 7. marraskuuta perjantaina klo 11 kankaalle pärähtää Metropolian (hyh!) suvereenisti hallitsema opiskelijadokkareiden näytös, jossa mukana Monet hassut kengät, Emman Nuage Vert - Vihreä pilvi sekä Jaakon Näkymätön Eljas. Viimeksi mainitussa leffantekijä kyyläili kameran etsimeen tukenaan röyhkeän taidokas film noir -valoryhmä. So check it out before it’s all about. Kokeellista dokkaria sillä fiiliksellä, mikä kohdalle sattuu. Ja kaikenlaisia sattuikin.

Kettupäiville kannattaa kuitenkin pyyhältää jo torstaina 6. päivä klo 19, kun alle kolmeminuuttisten FoxOff-sarja screenataan kaikelle kansalle. Luvassa vissiin lähemmäs kolmekymmentä lyhäriä samalla teemalla ja samalla leffalipulla. Ei tosiaan bäädi. Tuossa näytöksessä sitä jotain löytyy ainakin Jesse Jokelan leffoista Drink the Drink ja Unwanted sekä tietty J-P Savolaisen ohjaamasta tarinasta Anna anteeksi. Vimoisessa jälleen jonkinlaista kädenjälkeä tältäkin hepulta.

Lyhytleffoja ja projektorin valoa pimeään syksyyn, aye!

Tsekkailin näyttelijäohjauskurssin jälkimainingeissa paria lyhytleffaa, jotka ovat tulleet viime...

Sat, 04 Oct 2008 17:27:00 +0300

Tsekkailin näyttelijäohjauskurssin jälkimainingeissa paria lyhytleffaa, jotka ovat tulleet viime aikoina tiuhaan vastaan leffafestareiden listoilla, dvotedissa ja milloin missäkin. KUB ja Romka-97 ovat Anastasia Lobkovskin TTVO:lla ohjaamia leffoja, and I say, todella kovia tekosia. Romkaa en ole vielä päässyt näkemään, mutta KUB löytyi ainakin Dvotedista ja Pixoffista. Sen sijaan löysin internetskun kätköistä Lobkovskin opinnäytetyön Näyttelijän ohjaaminen Judith Westonin metodeja käyttäen lyhytelokuvassa “Romka-97”.

Hiljaiseksi veti.

Mimmi on vissiin napannut jonkinlaisen palkinnonkin työstään, enkä ihmettele hetkeäkään miksi. Luin koko thesiksen läpi yhdeltä istumalta ja päästessäni liitteenä olevaan Romka-97:n käsikirjoitukseen huomasin vuorokauden jo vaihtuneen. Trust me, tällaista ei ole ennen tällä lukupäällä tapahtunut. Lobkovski käy läpi leffanteon vaihe vaiheelta peilaten sitä näyttelijänohjaukseen ja lähinnä Judith Westonin ja Konstantin Stanislavskin viisauksia referoiden. Ja mikäpä niitä on lukiessa.

Opinnäytetyö sai toivomaan, että itsekin olisi joskus sisäistänyt näitä juttuja yhtä sujuvasti ja rennosti. Pientä kosmisuutta lukemiseen toivat Lobkovskin viittaukset Esa Illin heille pitämään näyttelijänohjauskurssiin joitain vuosia sitten. Eipä vissiin, meillähän loppui samaisen herran samainen kurssi samaisena päivänä. Siis Esa Illin näyttelijänohjauskurssi eilen perjantaina. Wuuh.

Kahden viikon mittaiselta kurssilta jäi käteen iso tukku leffanteon perusteita. Ainakin nämä:

Näyttelijät tekevät koko setin vaarallisinta työtä.
Näyttelijälle ei voi sanoa ihan mitä vaan. Et voi koskaan tietää, onko hän juuri tässä otossa heittäytynyt täysin elokuvan maailmaan ja paljastanut jotain omasta itsestäänkin, vaikka se sinusta näyttikin lähinnä koomiselta.
Westonin kirjan sokea seuraaminen voi viedä ohjaajan syvään suohon. Niin, mitäs se Esa juuri sanoi…

Jep, niissä parissa kohtausharjoituksessa, jotka ohjasin, huomasin, että ote punaisesta langasta lipsui otto otolta pahemmin. Voi olla, että focus on hairahtanut rehellisestä leffantekemisestä käytettävään metodiikkaan. Voi olla, etten mennyt näyttelijöiden kanssa yhtään kohtauksen pinnan alle. Voi olla, että tuli kirjoitettuja vähän-sinne-päin-kohtauksia. Voi olla vaikka mitä, ajan myötä se varmaan löytyy.

Mutta palataanpa Lobkovskin opinnäytetyöhön. Se herätti ajatuksia. Siitä tuli jopa suoranaisia ideoita. Ja se antoi toivoa. Hyvä näyttelijäohjaus on ihan mahdollista ja tavoiteltavissa. Sillä välin, kun se on itsellä pahasti hakusessa, voi nauttia muiden osaamisesta. Kiikarit etsivät jo Romka-97:n julkista esitystä.

Meanwhile, check out Sniikkerit Vimeossa, nyt vihdoin 16:9 widescreen-meiningillä!

SniikkeritTheMovie

Thu, 02 Oct 2008 17:24:00 +0300

SniikkeritTheMovie:

Aaajea, verhot kiinni, valot pois, ääntä joka-kodin-genelecceihin ja paina PLAY! Tämä on yksi niistä dokkarileffoista, joita meidän jengi väänsi kasaan viime keväänä kolmisen kuukautta. Enskari oli ja meni jo huhtikuussa, mutta tuttuun tapaan Leffantekijään pätkä löytää tiensä vasta kuukausia perästä. Anyway, tsekatka innolla Vimeo.com ja Sniikkerit! Lace up yo’ sneakers, whaaat!!

Jos tulee fiilis sanoa leffasta jotain, ihan mitä vaan, you know we’re up for it! Eli sähköpostia, feisbuukkia, kadunkulmassa tai missä ikinä. Pistäkää vaan tuleen!

The time for some serious sneaker business is closin’...

Fri, 29 Aug 2008 22:13:00 +0300

The time for some serious sneaker business is closin’ in!

Huh, viime keväänä kuvatun dokkarin valmistumisesta on kulunut jo viisi kuukautta. Tällä välin Sniikkerit on ehtinyt kiertää neljät lyhytleffafestarit Suomesta Norjan kautta Tunisiaan ja takaisin. Ja lisää seuraa. Pian täytyy marssittaa lenkkarit myös täydellä töhinällä internetskuun katsottavaksi. Sitä odotellessa, tsekatkaa leffan DVD-valikon taustakuva ja maestro itse!

Shot by nobody else than the one and only Anna K. from Sneakers All Star Crew!

Uuden “kansainväliset mittapuut täyttävän”...

Fri, 29 Aug 2008 22:01:44 +0300

Uuden “kansainväliset mittapuut täyttävän” ammattikorkeakoulumme opiskelijajärjestön toimiston sisäänkäynti. Taustalla oleva kyltti varoittaa putoavasta vasarasta, nauloista, jakoavaimesta ja tiiliskivestä. We’re in good hands…

John Arbuckle, tästä elämästä. (via garfieldminusgarfield)

Mon, 18 Aug 2008 15:46:05 +0300

John Arbuckle, tästä elämästä. (via garfieldminusgarfield)

Yksi leffahistorian tiukimmista räppikohtauksista on elokuvassa...

Tue, 12 Aug 2008 14:30:00 +0300

Yksi leffahistorian tiukimmista räppikohtauksista on elokuvassa Tie Guantanamoon, kun Shafiq heittää freestyleä vangitsemisestaan. Jenkkisotilas häkin ulkopuolella on taatusti täynnä respectiä, vaikkei sitä näytäkään.

Jippikajei, tänään alettiin kuvaamaan Guiding Light Flicksin...

Tue, 05 Aug 2008 23:11:00 +0300

Jippikajei, tänään alettiin kuvaamaan Guiding Light Flicksin jengillä pitkää leffaa. Tällä erää kuvataan kuusi päivää Lauttasaaressa ja vähän muuallakin kaupungissa. Kamera-assari sai heti uuden parhaan kaverin!

And now for something completely different… Vähintään yhtä...

Sun, 29 Jun 2008 20:43:00 +0300

And now for something completely different…

Vähintään yhtä olennaista on tehdä näin kesäaikaan kaikkea muutakin kuin pähkäillä elokuvanteon eriskummallisuuksia. Vasemmalla ylhäällä oli menoa ja meininkiä!

Kesäkuun alussa kuvattiin kakkosluokkalaisten lyhäri Syvä Pääty....

Sun, 29 Jun 2008 20:36:19 +0300

Kesäkuun alussa kuvattiin kakkosluokkalaisten lyhäri Syvä Pääty. Tirehtööri rakentaa näyttelijäpojan kanssa reaktiota vedenalaiseen hyökkäykseen samalla kun sammakkomiehet kuvaaja ja kamera-assistentti valmistautuvat painumaan kameroineen pinnan alle.

Päätin kuvauspäivän jälkeen, etten ehkä enää koskaan osallistu muihin kuin vedenalaisiin kuvauksiin. Sen verran oli lystiä!

Klaus Thunder & Ukkosmaine

Sun, 29 Jun 2008 20:31:12 +0300

Vauhdikasta itäsuomalaista disco-poppia lällylyriikoilla luukuttava joensuulaisduo on inspannut oikein toden teolla viimeiset viikot! Tsekkaa bändin MySpace ja Ukkosmaine.com. Jos jaksat kuunnella yhden biisin, olkoon se 80200!

The Grip Guide

Thu, 26 Jun 2008 11:46:00 +0300

The Grip Guide:

Brent Byen hostaama videopodcasti, jossa käydään läpi gripin duunia leffatuotannoissa. Taattua jenkkihehkutusta ja joitain eroja suomalaiseen ympäristöön erityisesti sähköjutuissa, mutta ehdottomasti parasta ohjeistusta näihin hommiin ikinä - siis heti Aleksin jälkeen. Get yo’ gloves on!

Antakaa mulle Casio EX-F1 ja kuvaan tästä lähtien kaikki lyhärit...

Tue, 24 Jun 2008 15:06:54 +0300

Antakaa mulle Casio EX-F1 ja kuvaan tästä lähtien kaikki lyhärit hhhhiiiiiidddaaaassstteeeettttttuuuiiinnaaaa…

Måns Widen lyhäri: Dart

Wed, 18 Jun 2008 14:21:34 +0300

Måns Widen lyhäri: Dart:

Dvotedin most recommended -nelikossa, voitti tämän vuoden NUFFin, mitä muuta… Elävien yksityiskohtien luvattu lyhäri. Jo pelkstään tämän takia kannattaa rekisteröityä dvotediin!

Jesse Jokelan ohjaama lyhäri Drink the Drink. Jessellä on homma...

Sun, 15 Jun 2008 14:31:52 +0300

Jesse Jokelan ohjaama lyhäri Drink the Drink. Jessellä on homma hallussa! Eikö me kaikki voitaisi tehdä ensin paljon tällaisia lyhyitä ja vasta sitten sellaisia pidempiä?

Vaaliväittelyt telkkarissa

Sun, 15 Jun 2008 14:19:26 +0300

Erkki Karvosen kirjasta Elämää mielikuvayhteiskunnassa jäi käteen sivu 192, jolla Eki juttelee poliitikkojen vaalikeskuteluiden televisioinnissa käytetyistä tekniikoista. Vapaasti lainaten:

Draamallista kokemusta lisää se, että tiettyjä tuotantotekniikoita kätyetään yleisesti vahvistamaan illuusiota siitä, että kampanja on “poliittinen näytelmä” ja että ehdokkaat ovat esiintyjiä, joita tulee arvostella draamallisina hahmoina.

Näistä tekniikoista Gene Wyckoff mainitsee “reaktiokuvan” käytön, lyhyet puheenvuorot ja otimittajan vetäytymisen taka-alalle. Reaktiokuvassa kamera kuvaa puhujan lausunnon jälkeen (tai aikana) yleisön tai vastapuolen reaktiota ja luo näin vuoropuhelun asetelman. Ehdokkaiden kasvojan kuvataan vuorotellen nopeassa tempossa poliittisen väittelyn tunnun luomiseksi.

Ehdokkaiden puheenvuorot ja kommenttipuheenvuorot on supistettu muutamiin kymmeniin sekunteihin. Televisiotoimittajien vetäytyminen taka-alalle nostaa kamppailevat osapuolet keskiöön.

Siis vähän niinkuin dialogikohtaus fiktioleffassa? Aika veijareita siellä televisiossa.

Ruutu tulevasta lyhäristä, jossa heiluin kameran takana. Kuvassa...

Sun, 15 Jun 2008 12:08:00 +0300

Ruutu tulevasta lyhäristä, jossa heiluin kameran takana. Kuvassa heräilevää Matiasta näyttelee Ilmari Pursiainen.

Vanha kunnon Leffantekijän blogi

Mon, 09 Jun 2008 18:34:00 +0300

Vanha kunnon Leffantekijän blogi:

Leffantekijän vanhemmasta löytyy edelleen kattava valikoima juupajaapaa ja herkkää analyysiä ihka ensimmäisten lyhytelokuvien teosta. Those were good days…good days.